Mä oon aina vihannut tilanteita, joissa täytyy esitellä itsensä. Aiemmin blogeissakin oon tyytynyt esittelemään itseni erittäin persoonattomasti kertoen ikäni, asuinpaikkani ja ehkä jotain siitä, mitä teen vapaa-ajalla. Tuntuu, että niissä pienissä hetkissä yksinkertaisesti keksi, mitä kertoisi, vaikka itsensä pitäisi tuntea todella hyvin. Ehkä se syy onkin juuri se; kaikki on niin selvää, ettei näitä asioita edes kovin usein pysähdy miettimään. Miten mä voisin kertoa itsestäni jotain, jos en ole koskaan koko asiaa edes ajatellut? Joka tapauksessa nyt mä olen päättänyt kertoa itsestäni, joten mä myös kerron.
Moi, mä oon Taija. Oon 16-vuotias lukion ensimmäistä vuotta käyvä tyttö Kouvolasta. Persoonaltani oon erittäin tekotaiteellinen, rakastan kaikkea minkä voi romantisoida muka taiteelliseksi tyyliin sadepisaroita ja auringonlaskuja. Sanon yleensä itseäni optimistiksi, vaikka todellisuudessa en oikeastaan edes tiedä, mihin ryhmään kuulun. Etsin usein asioista positiivisia puolia, mutta toisaaltaan joskus oon vähän liiankin dramaattinen, kun alan analysoida ja miettiä asioita liikaa.
Luonteeltani oon todella päättäväinen. Jos mä lupaan itselleni saavuttavani jotain, mun on myös pakko saavuttaa se. Oon myös aika avoin ihminen, enkä koskaan jaksa salata ajatuksiani ja tunteita varsinkaan tutuilta ihmisiltä. Avoimuuden lisäksi puhun muutenkin paljon, vaikka aina aluksi musta saakin ujon ja hiljaisen mielikuvan.
Rakastan musiikkia, kevättä, kliseisiä elämästä kertovia lainauksia, eri kieliä, ihmisiin tutustumista, huonoja vitsejä ja hymyilyä. Tulevaisuudensuunnitelmista kysyessä oon todella huono vastaamaan mitään, koska en oikeastaan koskaan ole osannut vastata siihen mitään. Oon enemmänkin päivä kerrallaan elävä ihminen, joka tulevaisuudensuunnitelmia miettiessä uppoutuu mielummin johonkin haavemaailmaan kun unelmoi realistisista asioista. Haluaisin vaan kokea paljon asioita ja tehdä asioita, jotka tiettyinä hetkinä tuntuu oikeilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti