Tulevaisuudensuunnitelmat. Se on jatkuvasti ajankohtainen aihe, jota aletaan kysyä jo päiväkodissa, tosin tuolloin vielä niinkin viattomassa muodossa kuin "mikä sinusta tulee isona?" Nelivuotiaalta kysyessä se onkin vielä viaton kysymys, ei sitä vastausta kukaan ota tosissaan. Odotetaan vaan hauskoja vastauksia kuinka yhdestä tulee prinsessa ja toisesta iskä.
Tämä jatkuu eskarista ala-asteelle ja sieltä yläasteelle, kunnes peruskoulu alkaa kääntyä loppua kohti ja koittaa yhteishaut. Yhtäkkiä tähän ennen viattomaan kysymykseen tulee astetta painostavampi sävy. Niin, mikäs sinusta tuleekaan isona? Oletetaan, että se olisi itsestäänselvyys, mutta nyt vastaukseksi ei enää kelpaa lottovoittaja. Pitäisi olla jo niin selkeät suunnitelmat sähköaloista ja lukion jälkeisistä lääkiksistä. Mutta entäs sitten jos ei ole?
Mulla oli tää tilanne tämän vuoden alussa, kun yhteishaku alkoi lähestyä, eikä mulla ollut minkäänlaista käsitystä kesäloman jälkeisestä ajasta. Olihan mulla jonkinlainen pieni visio, että menisin lukioon, mutta ajattelin, että ehkä se on vain harhasuunnitelma ala-asteelta, kun en edes tiennyt, että on muita vaihtoehtoja. Olin koko ysiluokan yrittänyt asiaa miettiä, mutta silti mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin haluaisin mennä.
Vähitellen opo alkoi lähes painostamaan, että olisi keksittävä jotain. Sehän oli tietysti ihan faktakin. En mä voinut jäädä peruskouluun loppuelämäkseni, vaikka sillä hetkellä se olisi tuntunutkin parhaalta vaihtoehdolta. Lopulta mä löysinkin lukion lisäksi yhteishakuun muutaman amisalan, jotka kuulosti vähiten kamalilta.
Yleensä kuitenkin vaikkei opiskelusuunnitelmistaan olisikaan ihan varma, on silti jotain muita suunnitelmia. Joku haluaa muuttaa aikuisena Amerikkaan ja toinen tehdä kaikkensa uhanalaisten eläinten eteen. Mutta kun mulla ei ole mitään suunnitelmia. Mä haluan vaan elää onnellista elämää eläen hetkessä ja tehden spontaanisti ratkaisuja juuri sillä hetkellä. Eikö se muka riitä? Miksi mun pitäisi haaveilla asioista kymmenen vuotta etukäteen, jos mun mielestä asiat on ihan hyvin näinkin?
